Historiaa

Tässä kokoelma tarinoita vuosien varrelta:

1993

Sampo Ruohomäki ja Lauri Nousiainen olivat jo lukioaikana kuulleet TKK:n opiskelijainfosta, että ylioppilaskunnan alaisuudessa toimii harrastekerhoja, ja että jos mieleistään ei löydä, niin voi perustaa oman. Niinpä he päättivät heti syksyllä päästyään sisään TKK:lle perustaa teknokerhon:

”Alku oli tietysti ihmettelyä, mutta sitten, kun suunnilleen olimme oppineet sähköpostia lähetämään, kysyimme silloiselta alayhdistysshteeri Ari Väisäseltä, miten teknomusiikkiin liittyvän kerhon voisi perustaa. Hän kertoi, että kannattaa kartoittaa kiinnostuneiden ihmisten määrä ja palata sitten asiaan. Tässä vaiheessa siis perustamisen pääideana oli perustaminen itsessään, ei niinkään tulevan toiminnan suunnittelu.”

”Ilmoitimme nyysseissä ja koulun seinillä aikeistamme. Kiinnostuneiden ihmisten yhteydenottoja tuli sitten ehkä pari-kolmekymmentä. Kysyimme neuvoja Ari Väisäseltä ja tuloksena oli perustavan kokouksen järjestäminen. Varasimme Dipolista tilan (ainakin silloin Dipolin tiloja sai ilmaiseksi TKY:läiset käyttöönsä).”

Kokouspäivä oli 4.11.1993. Paikalle oli raahattu kotistereot, joista soitettiin aiheeseen liittyvää musiikkia. Paikalle saapui jonkin verran ihmisiä sähköpostimainosten ja TKK:n ilmoitustauluille levitettyjen julisteiden innoittamana. Innovatiivisissa julisteissa perättiin muun muassa ”TKK:n auditoriomonumentin muuttamista jättimäiseksi bassokaiuttimeksi”. Tuomas Lähdeoja muistelee perustavaa kokousta:

”Perustava kokous oli kyllä yksi erinomaisen kummallinen tapahtuma. Ihmiset näyttivät pallohukkaisen vaivaantuneilta, Väiski istui salin takarivissä mutisten partaansa ja yhtenä ’ohjelmanumerona’ oli peruskoulustakin tuttu ’kuka olen ja mitä teen täällä’ -puheenvuorokierros.”

Jotta yhdistyksen perustaminen astuisi voimaan, tarvittiin myös toinen kokous. Sen aikana päätettiin yhdistyksen nimi. Mitään extrahyvää valmista ehdotusta ei ollut, joten taululle kerättiin joukko osallistujien keksimiä ehdotuksia. Eräällä osallistujalla oli mukanaan tiiliskiven kokoinen fysiikankirja, jonka hakemistosta etsittiin sopivalta kuulostavia nimiä. Sieltä löytyi äänestykseen mukaan mm. Entropy. Osa nimistä oli perinteisiä Ota-painotteisia. Yksi esimerkki oli ORAVA – Otaniemi Rave Association. Näistä muodostettiin randomisti pareja, joista aina toinen äänestettin jatkoon. Jatkoon päässeistä äänestettiin sitten antamalla ääni haluamalleen ehdokkaalle. Entropy voitti.

1994

Ensimmäisenä tavoitteena oli saattaa teknosta kiinnostuneita ihmisiä yhteen, ei niinkään bileiden järjestäminen. Teknotietous ja teknon saatavuus olivat silloin siinä määrin heikompia kuin nykyisin, että jo yhteydet toisiin teknoajiin olivat tärkeitä. Entropyn ensimmäinen tapahtuma oli musiikinkuunteluilta, jolle annettiin jälkeenpäin nimi Boing Boom Tschak 1.

Lauri Nousiainen oli lopettanut vuodenvaihteessa TKK:lla ja siirtyi Helsinkiin opiskelemaan. Sampo Ruohomäkeä heikko koulumenestys piiskasi vähän aikaa keskittymään opiskeluun. Ilman voimakasta ja aikaansaavaa puheenjohtajaa toiminta hiipui. Byrokratiapuolella pidettiin se yksi pakollinen kokous, johon siihenkin oli vaikeaa saada tarpeeksi osallistujia. Alkusyksystä Sampo Ruohomäki lähti inttiin, eikä delegoinut Entropyn toiminnan johtamista kellekään muulle, vaikkakin varapuheenjohtajat ja kaikki oli valittu. No, 1994 – 1995 -lukuvuonna ei sitten tapahtunut mitään.

1996

Sampo Ruohomäki oli jo antamassa Entropyn kuolla rauhassa, kun vasta hiljattain teknobileistä innostunut Jani Patokallio otti yhteyttä ja kuuli tilanteesta. Hetkessä ympäriltä ilmaantui mielipiteitä, joiden mukaan Entropya ei saa päästää kuolemaan. Jani lähti vetämään toimintaa ja polkaisi käyntiin Ambient Sauna -bileiden järjestämisen yhdessä muiden noin 15 jäsenen kanssa:

”Eräänä tammikuisena päivänä sekalainen sakki sitten kerääntyi Cantinaan. En tuntenut ketään eivätkä useimmat muutkaan tunteneet toisiaan, mutta päätimme pistää postituslistan pystyyn ja alkaa pohtia bileitä. Palaset alkoivat pikkuhiljaa loksahdella paikalleen: tila varattiin Rantasaunalta, PA-puolen ja DJt hoitaisi Tim Ollikainen (joka oli korvaamaton apu alkuvaiheessa!), kyhäsin flaijerin Lyapunov-kuviosta Deluxe Paintilla Amigallani ja tulostin sen matriisiprintterillä, jne. Keräsimme järjestäjiltä 50 mk per nuppi ’sijoituksen’ kattamaan kulut. Bileet oli 9.3.1996 ja ne sujuivat niin loistavasti, että rahaa jäi käteenkin. Todistettuamme, että Otaniemessä ”voi” pitää hyvät teknobileet, alkuaikojen pessimismi kaikkosi ja olimme valmiita laajentamaan toimintaa. 27.3. minut valittiin yksimielisesti Entropyn uudeksi puheenjohtajaksi; samassa kokouksessa päätimme adoptoida Sampon kehittämän, nyt jo kaikille tutun hammasratas-e-logon. (Oma ehdotukseni, smiley hammasrattaassa, ei saanut kannatusta ja hyvä niin!) Samoihin aikoihin minusta tuli diktaattori Kenneth Falckin vastattua yhteen mailiini ”Ja, mein Führer.”

26.4. oli Part E, Entropyn ensimmäinen Smökki-bile. Syyskuussa oli F-Trap ja uusi aluevaltaus, teknohuone Cubensis Lakinlaskijaisissa Dipolissa. 23.11. oli legendaarinen D-Base, joka äänestettiin jälkeenpäin vuoden ’96 parhaiksi UG-bileiksi.

1997

Oli aika tähän asti villeimmälle projektille, teknon ja industrialin fuusiolle totalitaarisessa spektaakkelissa Oblast. Projektin suunnittelu ja rekvisiitan kasaaminen oli alkanut jo syksyllä, loputon määrä hämäriä flaijereita, julisteita, ja veppisivuja – keskipisteenä aina myyttinen Strobodan Teknosevic, Kansan entropistisen tasavallan diktaattori – ilmestyi Otaniemeen tammikuussa. Pelottelimme riviteekkareita viikon verran aulassa military-kledjuissa (”Onks noi kommunisteja?” ”Ei ku ne on natseja…”) ja Strobodanin syntymäpäivät koittivat 1.2.1997. Odotuksiin ja työn määrään nähden osanotto oli valitettavan vähäistä, vain n. 200 ihmistä, mutta hauskaa se kyllä oli eikä tappiotakaan tullut.

Toiminta jatkui. Bileitä oli lähes kerran kuukaudessa ja heinäkuussa 1997 järkättiin ensimmäistä kertaa bussimatkan Loveparadeen Berliiniin 46 hengen voimin. Ensimmäiset ulkoilmabileemme eli Smultron oli 23.8. Kuukausi myöhemmin valtasimme Polin miesten vessan Ambient Toiletilla. Samoihin aikoihin Entropyn poliittinen siipi Kansan entropistinen puolue osallistui menestyksekkäästi TKY:n edustajistovaalehin, pitkäaikainen tekniikkaguru Panu Hiekkataipale valittiin edaattoriksi. Median manipulointi jatkui toisaalla – aloitimme yhteistyön OUBS:in kanssa ja Radio Entropyn ensimmäinen lähetys oli 12.11.1997.

Lokakuun lopulla järjestettiin Ankh-bileet TF:llä. Parissa tapahtumassa nakissa ollut Sasu Kotamäki oli TF:n jäsen ja hoiti tilan vuokraa. Jani totesi jo Entropyn vievän liikaa aikaa ja energiaa ja sai sysätty koko bileiden järjestämisen (toistaiseksi isoimman projektimme) Sasun vastuulle. Budjetti oli paisunut mahdottoman suureksi ajatellen aikaisempia bileitä, mutta tästä huolimatta bileet jäivät plussalle. Sasu vedettiin samalla 7.11.1997 Entropyn puheenjohtajaksi.

1998

17.3.1998 Jani Patokallio lähti Japaniin ja Entropyllä oli edessään tulikoe, eli taas kerran kaikkien aikojen isoin projekti: Technique. Sasu Kotamäki muistelee Hytkyn kanssa yhteistyössä järjestettyjä bileitä:

”Technique oli henkisesti aivan mielettömän kova koettelemus. Opin paljon, menetin paljon, kuten moni muukin, päällimäisenä minä ja Hytkyn puheenjohtaja Jari kannettiin vastuu ja otimme molemmat tapahtuman henkisesti erittäin raskaasti. Vieläkin on hieman vaikeata puhua Techniquesta ja en kauhean mielelläni asiasta puhukaan. Oikeastaan mikään muu ei mennyt pieleen kun, että väkeä ei tullut läheskään tarpeeksi. Okei, budjetti paisui aivan mahdottomaksi, pelkät valotkin kustansivat melkein 12000mk, mutta olivat ne kyllä hienotkin (pieni varovainen hymy :). Silloin oli todella paljon bileitä ja väkeä ei missään ollut paljoa, useimmat bileet menivät miinukselle. No kuinka paljon teimme tappiota? 14000mk.”

Kesän jälkeen tapahtumia riitti ja voittoakin tuli. Uusia jäseniä liittyi mukaan erittäin paljon. Entropyn 5-vuotisbileitä juhlittiin 14.11.1998.

1999

Entropy oli mukana hautaamassa legendaarista Lepakkoa Tuho-bileillä.

2000

Vuoden 2000 kevättalvella Entropy ryhtyi ensimmäisen kerran pyörittämään klubia Helsingissä. Club Elements oli aluksi keskiviikkoklubi, mutta muuttui pian täysimittaiseksi lauantaiklubiksi. Sisustukseltaan tympeänä tunnetusta Arkusta syntyi entroopparien käsissä joka kerta erilainen, upea fantasiamaailma. Elementsin pääareenalla isot ulkomaalaisnimet soittivat trancea ja housea, mutta toisella lattialla yhdistys esitteli omia artistejaan ja marginaalisempia musiikkityylejä. Kumpikin puoli oli täyteen pakattu: parhaimmillaan kävijöitä oli yli tuhat.

Elementsistä olivat vastuussa suurelta osin Entropyn nuoremmat jäsenet, joille klubikulttuuri oli luonnollisempi asia kuin vanhanaikaiset ug-bileet.

”En enää Elementsin aikaan ollut hirmu aktiivisena mukana, mutta klubin riskit hieman hirvittivät minua. Onneksi homma hoidettiin kuitenkin kotiin”, muistelee Jani Patokallio.

Ajoittain sukupolvien välillä oli myös kitkaa:

”Klubi aiheutti paljon vastustusta joissakin vanhoissa jäsenissä, jotka kokivat, että Entropy otti Elementsin myötä askeleen väärään, eli kaupalliseen suuntaan”, Sasu Kotamäki selittää.

Elementsin menestyksen ansiosta järjestö mm. pystyi ostamaan omat PA-laitteet. Toisaalta suuri työmäärä imi monelta jäseneltä kaikki mehut.

2001

Elementsin seuraaja ja Entropyn toistaiseksi viimeinen klubi oli Club Cutting Edge, joka aloitti edesmeneessä Tigerissä Yrjönkadulla lokakuussa 2001. Bileet pidettiin sunnuntaisin, ja konsepti oli debyyttiklubia kevyempi.

2002

Vuoden 2002 lähestyessä loppuaan yhdistyksellä on lähes sata järjestettyä tapahtumaa takanaan ja hieman alle tuhat jäsentä rekisterissä.

”Alkuperäinen tavoite, saattaa yhteen teknomusiikista kiinnostuneita ihmisiä, on toteutunut”, sanoo Sampo syystä tyytyväisenä.

”Minusta Entropyn tärkein saavutus on epäkaupallisen ja hieman erilaisen vaihtoehdon tarjoaminen pääkaupunkiseudun bilekansalle”, esittää Sasu.

Ja erilainen linja jatkuu tulevaisuudessakin, sillä ensi kevääksi on suunniteltu muun muassa bileitä, joissa toisella lattialla soi psy-trance ja toisella rumpubasso.

Toimintaa pyöritetään silti edelleen enimmäkseen muutaman kymmenen aktiivijäsenen voimin. Sampo, Jani ja Sasu pitävät kaikki Entropyn tulevaisuuden kannalta tärkeänä sitä, että aktiivijäsenten vaihtuvuus säilyy ja ydinporukka kykenee uudistumaan. Toimintaa onkin vuoden 2002 aikana pyritty kehittämään avoimempaan suuntaan, ja uusia jäseniä on kalasteltu muun muassa TKK:n fuksitapahtumista.

2003

Puheenjohtaja Olli-Pekka Lehto luotsasi yhdessä Esa Ojansivun kanssa läpi vuoden 10-vuotissynttäreiden suunnittelua. Valtavan projektin teki mahdolliseksi kasvanut jäsenmäärä – kannatusjäsenet mukaanlukien Entropyllä oli noin 1250 jäsentä. Samalla yhdistys rekisteröitiin ja Entropystä tuli 25.9.2003 Entropy ry.

Marraskuun 1. juhlittiin vanhinta edelleen Suomessa toimivaa bilejärjestäjää. E10V-bileiden pääesiintyjäksi tuli Saksasta legendaarinen teknotäti ”Marusha”. 2000 lippua myytiin ennakkoon loppuun. Huolellisista valmisteluista huolimatta harmaita hiuksia aiheutti Jutom Securityn käsittämättömät turvatarkastukset, joista johtuen jono ylettyi pisimmillään Kiasmalle asti. Harmaita hiuksia aiheutti lisäksi VR:n makasiineille asetetut tiukat desibelirajat.

2004

Elokuussa päätettiin järjestää viimeinen episodi legendaariselle bun.ka -bilesarjalle. Smökin viereen nousseen perheasuntolan takia bun.kaku oli viimeinen mahdollisuus siunata teekkarikylää kello 07 asti jatkuvalla teknon paukkeella.

2005

Entropyn ja Hytkyn yhteistyötä heräteltiin henkiin Berlin Bonbon-bileissä. Soittamaan tuotiin Berliinistä Sweetn.Candy live + Unrath & Krämpel DJ set.

Lokakuussa Vuosaaren metsässä järjestettiin Kasvihuoneilmiö -metsäbileet. Ison nuotion, hyvän tunnelman sekä parin puolijoukkueteltan voimin tarkeni karaistumattominkin hippi metsässä koko yön.

Joulukuussa juhlittiin Casa Academicalla loppuunmyytyjen Decompression-junkkabileiden tahdissa.

2006

Kun legendaarinen berliiniläinen Tresor-klubi lopetti toimintansa edellisenä vuonna, pyydettiin Entropyä mukaan Tresor – It’s Not Over -kiertueeseen. Helmikuussa Entropy järjestikin taas vuoden isoimmat UG-bileet Entropy presents: Tresor. It’s Not Over-bileissä oli soittamassa mm. Surgeon, Todd Bodine ja Leo Laker.

Entropy järjesti aprillipäivänä yhteisbileet Housenation -klubin kanssa kaapelitehtaalla. Entropyn puolen pääartisteina olivat Midimiliz ja Koxbox. Entropy järjesti myös klubin loungen ja yhteistyösopimukseen kuului Entropyn tekniikan lainaaminen junkka-areenalle. Bileet sujuivat hyvin, mutta kuormittivat paljon järjestelyissä mukana olleita Entropyn jäseniä, jotka toimivat bileiden pääjärjestäjälle osaavana, runsaana ja erittäin edullisena työvoimana. Yhdistyksen kokous päätti kesällä 2005 yhteistyöpyynnön tultua, että yhteistyö olisi hyvä juttu. Tämän jälkeen tapahtuman toteutuksen annettiin hautua monta kuukautta, kunnes idea Midimilizin hankkimisesta pääartistiksi syntyi. Lopullista tapahtumaa ei ollut – nurinkurista kyllä – toteuttamassa kovinkaan moni yhteistyöstä päättäneeseen kokoukseen osallistuneista.

Heinä- elokuussa nautittiin kuumasta kesästä Karhusaaressa pidettyjen pienimuotoisten metsäbileiden merkeissä. Karhusaaren musiikki oli muun muassa psykehtävää suomisoundia.

Kesän kunniaksi järjestettiin myös Hytkyn kanssa yhteistyössä ”Ikuisella tulella” ulkosoittelut.

Syyskuussa Vuosaaren metsässä jytisi jo miltei perinteikkäät Kasvihuoneilmiö -metsäbileet. Kuten 2005, myös täällä oli lämmittelyteltat sekä nuotio. Dekoraatioina oli omituiset pyykkinaruviritykset sekä sieniviljelmä. Valaistukseen oli panostettu ihan erillisen aggrekaatin verran. OUBS jopa videoi korkealentoisen pätkän näistä bileistä.

2007

Vuosi 2007 lähti kunnolla liikkeelle helmikuussa jolloin viikon sisään järjestettiin innostuneen vastaanoton saanut ystävänpäivän levyläjä Beatrootissa Iso-Roballa, perinteiset Sunnuntailaskut Alppipuistossa ja Milla Lehdon tähdittämä Luolamies:2303 Gravitaatiossa.

2008

Vuonna 2008 Entropy juhli 15. toimintavuottaan otsikon ”Tekno kuuluu kaikille” alla, järjestäen tapahtumia laidasta laitaan Taiteiden yön merenrantapiknikistä metsäiseen Kesäsiirtolaan ja vanhassa leffateatterissa järjestettyyn Yönäytökseen. Juhlavuosi huipentui marraskuun alussa järjestettyyn E15V-tapahtumaan.

2009

Vuosi 2009 aloitettiin budjetin laatimisella, jossa päätettiin panostaa yhdistyksen toimintaan ja tekniikkaan rahallisesti enemmän kuin aiempina vuosina. Vuoden aikana hankittiin paljon uutt laitteistoa. Lisäksi tapahtumia kertyi koko vuoden ajalle kaikenkaikkiaan 21. Ainoastaan heinäkuussa Entropy ei järjestänyt yhtään tapahtumaa, ainoana syynä Kahvila Aaltopeltiin suunnitellun soittotapahtuman peruuntuminen huonon sään takia. Vuoden aikana järjestettiin 2 isoa tapahtumaa, joiden vierasmäärä yli 350 kävijää, sekä useita pienempiä tapahtumia joiden kävijämäärät pyörivät 100-200 vieraan tuntumassa. Toimme myös Suomeen kolme suuren luokan ulkomaista artistia, tunnetuimpana Laskeumaan tuotu Black Sun Empire sekä psykedeelisen trancen ystäviä kuohuttanut Kindzadza. 16-vuotisjuhlaan tuotu Boxcutter viimeisteli vuoden ulkkaritarjonnan.

2010

Vuosi 2010 aloitettiin budjetin laatimisella, Entropyn tekniikan kartoituksella ja ison tekniikkahankinnan suunnittelulla. Päätimme yrittää hakea TTER:ltä rahaa uuteen äänentoistoon, johon Ilkka Huhtakalliolla oli jo suunnitelma valmiina sekä uuteen valokalustoon, johon Mikko Törrösellä ja Topias Malmströmillä oli visio. Päätimme myös hakea AYY:ltä lisäavustusta kerhohuoneen remonttia ja uutta sohvaa varten. TTER ei hyväksynyt avustushakemustamme, joten jouduimme lopulta karsimaan budjettia huomattavasti. AYY:ltä saimme kuitenkin remonttiavustusta ja remontti toteutettiin loppukesästä sekä uusi sohva saatiin alkutalvesta.

Kevään toimintaan vaikutti poikkeuksellinen klubibileputki, kun Entropy järjesti Hytkyn kanssa yhteistyössä kolme bilettä Kuudes linja -klubilla kalliossa. Keväälle kukaan ei jaksanut enää järjestää isompia bileitä ja jäsenistöstä kuuluikin napinaa tämän vuoksi. Klubitapahtumat kuitenkin onnistuivat kohtuullisesti; kahdessa ensimmäisessä tapahtumassa saimme koko klubin täytettyä, mutta viimeinen bile kärsi kävijöiden puutteesta klubin omistajan menettäessä jatkoaikalupansa. Vuoden aikana järjestettiin yksi keskikoon bile rohkealla teemalla: jazzia, teknoa ja ambientia, painottaen ei-tanssittavaa musiikkia. Konsepti onnistui loistavasti ja Entropylle uusi alue, livebändin miksaus sujui ongelmitta. Kävijöitä Entropy Kardemumman yössä -bileissä oli noin 200.

Toimme Suomeen neljä suuren kokoluokan artistia, Deepmix-suosikki Pushkarevin, Coyun, Bodycoden ja kolmella vinyylisoittimella operoineen Jeff Milliganin.

Kommentointi on suljettu.